Intohimona... LUONNONKASVIT

KASVEJA LUONNOLLISESTI

Elisa Laine ja Hannu Säilä suunnittelevat ja rakentavat
ekologisia puutarhoja. Heidän oma kotipihansa on luonnonja
maatiaiskasvien testilaboratorio.

Teksti: Valpuri Karinen Kuvat: Ritva Tuomi

Satavuotiasta hirsitaloa ympäröivästä
puutarhasta avautuvat esteettömät näkymät perinteiseen maalaismaisemaan. Luonnonkasvit kukkivat ojanpientareilla, ja viljavilta pelloilta kantautuu sirkkojen siritys. Päiväperhoset lepattelevat kiireettömästi ohi.
Puutarhan omistajat Elisa Laine ja
Hannu Säilä tapasivat opiskellessaan
puutarhakoulussa. Heitä yhdisti samankaltainen luonnonmukainen arvomaailma, mikä pian johti yhteisen kodin perustamiseen.
Maalaiselämästä haaveillutta
pariskuntaa ei haitannut, että Perniön
Kotalahdesta löytynyt talo oli ollut autiona kolmekymmentä vuotta ja pihapiirin pellot olivat pusikoituneet.
Kunnostusurakka alkoi tien rakentamisella.
Taloon laitettiin sähköt ja korjattiin
savupiippu.
– Hommaa riittää edelleen, Elisa hymyilee.
Puutarhassa oli kuitenkin jo alun alkaen nähtävissä mahdollisuuksia. Elisa ja Hannu ihastelivat muuttokesänään villinä
ja vapaana keimailevaa illakkoa, kirjoukonhattua, kultapalloa, kurjenmiekkaa ja syysasteria.
Luonnonkasveista kiinnostunut pariskunta päätti perustaa taimiston, joka keskittyisi
tuottamaan luonnonlajeja ja vanhoja
maatiaiskasveja. Syntyi Perniön Taimisto.
Sillä on oma tuotemerkki Ekopiha,
jonka alla Elisa ja Hannu suunnittelevat ja rakentavat ekologisia pihoja.

Oma puutarha on Elisalle ja Hannulle
testilaboratorio. Kukkapenkit pursuavat
erilaisia luonnonkasveja ja maatiaisperennoja, joiden medestä ja siitepölystä perhoset,
kimalaiset ja mehiläiset kisailevat.
Puutarhuripari kasvattaa lajeja erilaisissa kasvupaikoissa ja tutkii, minkälainen paikka sopii kullekin kasville parhaiten.
Tietoa sovelletaan asiakkaiden pihojen
suunnittelussa.
– Elisa on kova perehtymään asioihin.
Hän lukee yöt kirjoja, ja aamulla hänellä on taas hurjasti uutta tietoa, kuvataiteilijanakin
työskentelevä Hannu kertoo.
Tällä hetkellä Elisalla on kokeilussa
muun muassa monilajinen maanpeitekasvusto, jota hän suunnittelee nurmikon korvaajaksi. Kasvustossa levittäytyy kaukasianmaksaruohoa, maahumalaa ja kangasajuruohoa. Ruohosipuli ja mäkimeirami pilkistelevät sieltä täältä kasvimatosta. Perhosille tärkeän ravintokasvin kangasajuruohon
tehokkaasta leviämisesta Elisa
on erityisen ilahtunut.


Ekologinen piha perustuu luonnon- ja
maatiaislajien käyttöön. Niistä sommiteltupenkki on sekä kaunis että helppohoitoinen, kun lajit valitaan tontin luontaisten olosuhteiden mukaan.
– Ideana on istuttaa kasveja sekaisin.
Kukkien joukossa olisi hyvä myös aina olla puita ja pensaita, jotta istutuksesta tulee monipuolinen ja kerroksellinen, Elisa sanoo.
Puut myös tarjoavat monen luonnonperennan kaipaamaa varjostusta. Kun puut syksyllä pudottavat lehtensä, perennat saavat niistä ravinteita.
– Lehdet sekä perennojen maatuvat
kasvinosat riittävät lannoitteeksi. Kasvavathan kasvit luonnossakin ilman keinolannoitteita.
Tärkeintä luonnonkasvien menestymiselle
on valita oikea kasvi oikeaan paikkaan.
Tällöin ne pysyvät terveinä. Esimerkiksi härmä johtuu yleensä vääränlaisista olosuhteista tai liiallisesta typpilannoituksesta.
– Kun jokin tauti iskee, kasvin vastustuskyky heikkenee. Ja sitten tulevat kirvat.
Elisa ei kanna liikaa huolta rikkakasveista.
– Juolavehnän ja vuohenputken kaltaiset
rikkaruohot on toki syytä poistaa kukkapenkkiä perustettaessa, hän täsmentää.
Jos joku kasvi alkaa myöhemmin vallata
liikaa alaa, sitä on helppo harventaa.
Sitä paitsi jotkut rikkakasveina pidetyt lajit ovat haluttuja kasveja Elisan ja Hannun puutarhassa. Maitohorsmat ja ohdakkeet ovat heidän mielestään koristeellisia
ja mukavan vaatimattomia kasvupaikan
suhteen.

Nykyiset koristekasvit on aikojen
saatossa jalostettu luonnonkasveista.
Jalostustyöstä aiheutuu omat haittansa.
Esimerkiksi kukinnoista on tehty kerrannaisia, jolloin pölyttävät hyönteiset eivät mahdu paksujen terälehtikerrosten läpi
hakemaan mettä.
– Luonnonlajien säilyminen olisi tärkeää, sillä ne ovat merkittäviä ravinnonlähteitä monille eläimille, Elisa huomauttaa.
Tienvarsien nurmetus ja luonnonniittyjen katoaminen ovat johtamassa monien
ketokasvien häviämiseen Suomen
luonnosta. Kuivien ketojen hentorakenteiset lajit eivät pärjää kilpailussa reheviä
kasveja vastaan. Varsinkin aggressiivisesti leviävät tulokaslajit ovat ongelma.
– Lupiini on tulossa meillekin kovaa
vauhtia, Elisa osoittaa kasvustoa hieman edempänä tienpientareella.


Yksi harvinaistuneista ketolajeista on
päiväperhosia houkutteleva ketoneilikka.
Elisan ja Hannun puutarhassa se kasvaa
hiekkaisissa kohdissa polun reunassa,
missä se kylväytyy helposti itsestään.
– Aurinkoisen paikan vaatimattomana
lajina se sopisi myös kivikkoryhmiin ja
harvakasvuiselle niitylle.
Ulkovarastonsa ovenpielessä olevaan
hiekkaiseen laikkuun Elisa ja Hannu ovat istuttaneet kissankäpälää, toista luonnossa taantunutta lajia.
– Monet vanhemmat ihmiset muistelevat,
että ennen sitä kasvoi paljon kaupunkien kallioilla ja kuivissa paikoissa.
Perniön Taimiston valikoimiin kuuluvaan
masmaloon Elisa kertoo tutustuneensa
ensi kerran tamperelaisessa hiekkakuopassa.
Kohtaaminen oli ikimuistoinen,
sillä laji on rauhoitettu koko maassa
Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kasvia
löytää meillä vain hyvin satunnaisesti kuivien ketojen aromaisista kohdista, hiekkaharjuista tai kallioilta, sillä se häviää helposti
kilpailun rehevien lajien kanssa.
Luonnonkasvien taantumisesta kärsii
moni hyönteinen.
– Kangasajuruoho on avainlaji, sillä
kymmenet hyönteiset ovat riippuvaisia
siitä, Elisa kertoo.
Tämä meillä luonnonvaraisena kasvava
puolivarpu on hyvä hunajakasvi. Muurahais-
ja harjusinisiiven toukille se on ainoa
ravintokasvi.


Hyönteiset kuuluvat olennaisena
osana luonnonmukaiseen puutarhaan.
Elisa ja Hannu ovat huolissaan ihmisten
kielteisestä suhtautumisesta niihin.
– Yhtään muurahaista tai hämähäkkiä
ei saisi olla pihalla, Elisa ihmettelee.
Ylisiistit puutarhat ovat huono asia
hyönteisille, jotka hoitavat marja- ja hedelmäsadon pölytyksen ja hajottavat kasvijätteet mullaksi. Ekopuutarhurit kehottavatkin jättämään puu- ja oksakasoja sekä lahoavia puita hyönteisten talvehtimispaikoiksi.
Myös laudasta rakennettu, tiilillä, oksanpaloilla, kävyillä ja esimerkiksi oljilla täytetty hyönteishotelli tarjoaa oivan talvehtimispaikan.
Sellaista käsistään kätevä Hannu nikkaroi puutarhaan vierailumme
aikana.
– Siitä tulee kuin nukkekoti. Se on
hyönteisille sopivan pimeä ja rauhallinen paikka.


Kasveja ekologiseen
pihaan

Hiekansekainen kuiva maa
ahomansikka Fragaria vesca
ajuruohot Thymus
ampiaisyrtit Dracocephalum,
myös saviseen maahan
asterit Aster
isorikko Saxifraga hostii
kannusruohot Linaria
kaunokit Centaurea
kissankello Campanula rotundifolia
kissankäpälä Antennaria dioica
maksaruohot Sedum
malvat Malva
mehitähdet Sempervivum
neilikat Dianthus
oranssikeltano Pilosella aurantiaca
ketoruusuruoho Knautia arvensis
salvia Salvia

Savensekainen maa
isotähtiputki Astrantia major
kellukat Geum
kielo Convallaria majalis
kirjopikarililja Fritillaria meleagris
kyläkurjenpolvi Geranium pratensis
lehtoakileija Aquilegia vulgaris
lehtosinilatva Polemonium
caeruleum
lemmikit Myosotis
metsäkurjenpolvi Geranium
sylvestris
puna-ailakki Silene dioica
päivänkakkara Leucanthemum
vulgare
rantakukat Lythrum
rantatädyke Veronica longifolia
rönsyansikka Waldsteinia ternata

KUVATEKSTIT
Elisa Laine on istuttanut pihan lämpimmimmälle paikalle vanhan omenapuun alle siniliilaa ketoruusuruohoa, lehtosalviaa ja kyläkurjenpolvea sekä auringonkeltaista keltasauramoa.

Elisan ja Hannun hirsirakenteinen kotitalo on todennäköisesti 1920-luvulta. Pariskunta on tehnyt remonttia hienovaraisesti vanhaa vaalien. Etualan raparperit ovat kasvaneet puutarhassa kymmeniä vuosia.

Masmalo muuntautuu helposti, ja siitä tunnetaan useita alalajeja ja muunnoksia. Puutarhassa se on hyvä hiekkaisen paikan maanpeitekasvi.

Kesä-elokuussa kukkiva oranssikeltano on säväyttävä näky. Se menestyy auringossa ja puolivarjossa ja viihtyessään leviää nopeasti. Perenna ilahduttaa myös maljakossa.

Elisan ja Hannun puutarhassa kasvaa kahdenlaisia vanhoja kurjenmiekkoja: sinisiä ja keltaisia. Hennoissa ailakeissa on samaa sävyä kuin kurjenmiekan ulkokehälehden raidoissa.

Valkoista lehtosionilatvaa harvoin näkee puutarhoissa. Se on kuitenkin Elisan mukaan yhtä helppohoitoinen kuin sininen sisarensa. Niitä ei kuitenkaan kannata istuttaa samaan penkkiin, sillä sininen ja valkoinen lehtosinilatva risteytyvät helposti keskenään.

Ketoneilikka värittää sorapolun viertä. Kuivien ketojen kasvina se on kuin kotonaan hiekkaisilla aurinkoisilla paikoilla.

Maitohorsma on saanut vieraakseen angervokiitäjän.

Kangasajuruoho on m onipuolinen kasvi. Se leviää helposti, sietää tallausta ja timjamin sukulaisena sopii maustamaan ruokia. Kaiken lisäksi se on myös hyönteisten mieleen.

Kissankäpälä on kuivien, aurinkoisten paikkojen laji. Nimensä se on saanut kissan tassuja muistuttavista kukinnoistaan.

Maassamme osin rauhoitettu pulskaneilikka menestyy puutarhassa yhtä hyvin kosteassa kuin kuivassakin kasvupaikassa.Heinä-elokuussa aukeavat kukat tuoksuvat ihanasti.

Hannun rakentamassa hyönteishotellissa on erilaisia huoneita eri hyönteisille. puutarhan perälle asetetussa hotelissa on hyvä rauha pesiä ja talvehtia.

Kyläneidonkieli on kaksivuotinen laji. Se kuitenkin siementää niin runsaasti, että siitä saa yleensä monivuotisen ilon.


- takaisin -