Ekoluodossa kasveilla on lupa hiippailla
SUOMEN EKOLOGISIN PUISTO
syntyi luonnonkasveista ja jäteraudasta

Turun keskustassa kukkii vaatimaton Ekoluoto, joka rakennettiin kierrätetystä materiaalista. Se toimii taustana ulkoilmataiteelle, mutta on myös itsessään nähtävyys.

TEKSTI Sari Järvinen KUVAT Robert Seger

Äkkiä voisi ajatella, että kaikki puistot huokuvat vihreitä arvoja. Toiset kuitenkin edustavat niitä enemmän kuin toiset.
Turussa puutarhuri-taiteilija Hannu Säilä päätti muokata uudesta kaupungin puistosta Suomen ympäristöystävällisimmän. Geeniperimäitään suomalaisia,
kestäviä luonnonperennoja on toki istutettu julkisille viheralueille ennenkin, ja mm. Viikissä on osattu imeyttää ja hyödyntää hulevedet kastelussa.
- Mutta kierrätysmateriaalia ei ole käytetty puiston rakentamisessa näin paljon hyväksi. Siinä mielessä tämä on askel pidemmälle, Säilä sanoo ja nostaa jalkansa alimmalle portaalle. Siitä lähtevät raput pieneen Ekoluotoon.
Ne on pohjustettu ja reunustettu edesmenneiden rakennustelineiden raudoilla. Multaa ja hiekkaa on valutettu päälle sen verran, että keskellä askelmaa kukkii - ainakin vielä tallaarnatta jäänyt - metsämansikka.
Toukokuussa avatun puiston aidan käsijohde väännettiin raudoitusraudasta, joka löytyi romukaupasta. Ylätasanteella, ulkoilmataideteoksen kupeessa sijaitsee muodostelma matalia penkkejä. Ne rakennettiin tontilta perustustyön aikana löytyneistä kivistä. Ekologisia ne ovat paitsi materiaaliltaan, mutta myös sen puolesta, ettei niitä kuljetettu kuorma-autolla paikasta toiseen.
Maamassoja pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman pitkälti suoraan rakennusalueella. Jos materiaalia ostettiin, se hankittiin läheltä pitkien kuljetusten välttämiseksi.

Kierrätys on haaste suunnittelijalle
Ennen puistonrakennustyötä Säilän oli haettava toimenpidelupa kaupungilta. Ongelmaksi muodostui kierrätysmateriaali.
- En pystynyt piirtämään papereihin käsijohteesta tarkkaan, mistä materiaalista se tulee. Kierrätysmateriaalista ei etukäteen tiedä, millaista löytää, Säilä toteaa.
Myös standardit harmittivat taitelija-puutarhuria. Ekoluodon tasanteelle kaivettiin vanhoja laattoja, jotka ovat peräisin Nousiaisten Osuuskaupan pihalta.
- Mistä minä tiedän, ovatko ne Betoniliiton suositusten mukaisia? Kun kaupasta ostaa uutta tavaraa, niistä on tiedot ja tutkimukset olemassa. Vanhoista ei ole.
Säilä kaipaa ekologisen rakentamisen suhteen enemmän joustavuutta säädöksien suhteen, sillä siten säästyisi kuluja. Vaikka ei hän uskokaan löytävänsä virkamiestä, joka antaisi luvan tehdä mitä tahansa taiteilija haluaa.
Turun kaupungin kiinteistön ylläpitoinsinööri Tuija Nummela ei puolestaan kokenut lupa-asioita hankaliksi.
- Koska tila on julkinen, meidän tehtävämme on valvoa, että se täyttää normaalit terveellisyyden ja turvallisuuden kriteerit.
Käyttäjät eivät saa liukastua, kaiteiden on oltava kunnolliset ja vesielementtien turvallisia. Toisaalta Ekoluodon suunnittelu ja toteutus sujuivat hyvin. Etuna oli, että Säilä hoiti molemmat itse. Apunaan hänellä oli yrityksensä Perniön Taimiston henkilökuntaa.
- Olin aikoinani Turun kaupungin viheryksikössä töissä. Kun ollaan maastossa, huomataan, etteivät kaikki suunnitelmat toimi käytännössä. Sitten aina miettii, minkä verran voi vaivata suunnittelijaa.

Perennat kilpasilla
Säilän puoliso, Elisa Laine sijoitti 100 neliölle yli 150 luonnonkasvia ja maatiaislajia, jotka ovat kestäviä geeniperimältään. Sisua kasveilta vaaditaankin, sillä ensihoidon jälkeen niiden on tarkoitus pärjätä lähes omillaan. Ekoluodon pitäisi pitkässä juoksussa hoitaa itse itsensä.
- Ihmisellä on tarve kontrolloida kaikkea, mutta täällä kasvit saavat vaeltaa vapaasti. Toisena vuonna jokin laji menestyy paremmin kuin toisena, Elisa Laine sanoo.
Myös rikkaruohoilla on tapana vaeltaa - vieläpä hyvällä menestyksellä. Miten puutarha aikoo hoitaa ne?
- Mietipä, mikä on rikka­ruoho. Se on vain kasvi, joka on jonkun mielestä väärässä paikassa. Täällä saavat kasvaa kaikki. Keväällä tuossa penkissä oli esi­merkiksi voikukka, Hannu Säilä hymähtää.

Aggressiivisille rajat
Yksinäinen voikukka sai komeilla rauhassa. Mutta puutarhurit lupaavat, että jos jokin kasvi äityy aggressiiviseksi, sen valloittamaa alaa saatetaan rajoittaa.
Säilän ja Laineen kasvatusmetodi eroaa yleisestä puistosuunnittelusta. Usein muutamaa lajia istutetaan yhteen paikkaan paljon, jotta siitä saadaan näyttävä. Vårikylläisyyttä lisäävät jalostetut kesäkukat.
- Pitääkö sen olla niin? Näyttävyys on katsojan silmissä. Minusta massa on huutamista, tämä on kuiskaamista, Hannu Säilä sanoo.

Puisto on tausta taiteelle
Ekoluoto perustettiin ideakilpailun myötä Wäinö Aaltosen museon tontille. Intendentti Riitta Kormanon mukaan Säilä osui suunnitelrnallaan naulan kantaan.
- Ekoluoto kunnioittaa kaupungin strategian ympäristöarvoja. Tämä on se suuntaus, mihin ollaan menossa. Hulevedet hyödynnetään kastelussa ja kasvit on valittu ekologisesti. Puisto on neutraali tausta esittävälle taiteelle. Lisäksi se on luiskien takia saavutettavissa myös vammaisille.
Elisa Laine valikoi osan taimista sen perusteella, että ne istutettaisiin museon naapuriin. Vanhaa
perimää säilyy harvinaisissa suomalaisissa luonnonkasveissa.
- Ojakurjenpolvi on uhanalainen ja lehtoängelrnä hyvin harvinainen. Tuossa on tuttu kissankäpälä. Se ei ole uhanalainen, mutta on tarkkailussa, sillä sen luonnolliset kasvupaikat ovat häviämässä, Elisa Laine kertoo.

Väliaikaisuus varjostaa
Reilun 1 000 neliön puistoon on jätetty kuivaa rinnettä, metsää ja kosteikkoa, joten kasvuolosuhte iltaan ja kasvistoltaan se on monipuolinen. Maa on käytettyä multaa, joten sen joukosta saattaa vielä nousta yllätyksiä.
Yksi yllätyksistä on ekopuutarhassa sijaitseva pieni parkkipaikka. Sitä Säilä ei alun perin Ekoluotoon halunnut, mutta museon henkilökunta tahtoi jättää autoilleen pysäköintitilan.
Toinenkin epäekologinen piirre varjostaa puiston tulevaisuutta. Se on suunniteltu väliaikaiseksi, sillä museolla on tontille rakennusoikeus. Isokonnantataret ja ailakit kuitenkin hiippailevat vapaasti Aurajoen rantamilla ainakin vielä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011.

kuvateksti:
Kyläkurjenpolvi on yksi luonnonlajeista, joita istutettiin ekopuistoon. Etualalla on tuttu päivänkakkara.

- takaisin -

SEURAAVA ARTIKKELI

Ekoluoto-puisto Wäinö Aaltosen museon viereen
Viherympäristö-lehti 4/2009