Y-tunnus 1971936-5



Salon Seudun Sanomat 29.4.2008


Aita suojaa katseilta ja tuulelta

Pensasaidat lisäävät puutarhan monimuotoisuutta

Liisa Käiväräinen

Erityisesti pienillä tonteilla on usein tarvetta suojata ja rajata piha-aluetta aidalla. Taloon ja sen ympäristöön sopivan aidan valitseminen ei välttämättä ole helppoa lauta-, verkko-, valurauta-, muovi-, kivi- ja pensasaitojen viidakossa.
Syyt aidan rakentamiseen saattavat olla yhtä moninaiset. Aita voi toimia näkö-, tuuli- tai melusuojana tai se voi jakaa piha-aluetta eri toimintoihin kuten leikkiin, oleskeluun ja liikenteeseen. Aita voi myös toimia istutusten tukena.
Aidan suunnittelun lähtökohtana kannattaa pitää alueellisia kaavamääräyksiä, jotka on hyvä selvittää oman asuinkunnan rakennusvalvontaviranomaiselta.

Tuulenpyörteistä eroon sopivalla aidalla
Perniöläiset puutarhurit Elisa Laine ja Hannu Säilä kehottavat miettimään tarkkaan aidantarvettaan ennen kuin säntää materiaaliostoksille.
– Aidan tehtävä, käytettävä materiaali, tontin ja talon koko sekä oma kiinnostus aidan tai ylipäänsä koko puutarhan hoitoon ovat merkittäviä tekijöitä aitaa valittaessa. Myös oma maku vaikuttaa valintoihin, he toteavat.
– Kiireellä kasvatettu orapihlaja-aita jää alaosastaan harvaksi, jos sitä ei viitsi leikata riittävästi. Leikkauksia on tehtävä niin kauan kuin aita on saavuttanut halutun korkeuden. Myös perustustyöt on tehtävä kunnolla, olipa aita millainen tahansa.
Kahden tontin välille tehtävän raja-aidan korkeudeksi riittää 60–70 senttiä. Puolentoista metrin korkuinen aita antaa jo näkösuojaa ja estää esimerkiksi lemmikkieläimiä juoksemasta pihalta toiselle.
– Korkeampi aita tekee pihan helposti pimeäksi ja saa tontin näyttämään ahtaalta, Elisa Laine sanoo.
Tuulisen oleskelupaikan voi kuitenkin saada viihtyisämmäksi ja lämpimämmäksi juuri korkean aidan avulla, mutta siinäkin on oma niksinsä.
– Tuulensuoja-aidasta ei saa tehdä liian tiivistä, koska umpinainen aita aiheuttaa aidan toiselle puolelle pyörteitä. Nyrkkisääntö on, että aidan pinta-alasta jätetään neljäsosa peittämättä, Elisa Laine kertoo.
Aita voi hänen mukaansa olla eri puolella pihaa eri korkuinen. Esimerkiksi oleskelulle rauhoitetun tilan kohdalla aitaa voi pitää korkeampana kuin muualla.

Marja-aronia houkuttelee mustarastaat aidalle
Laine ja Säilä liputtavat aidanteossa kotimaisten kasvien, pensaiden ja puiden puolesta. He puhuvat mielellään myös puutarhan monimuotoisuutta lisäävistä, kestävistä ja helppohoitoisista luonnonlajeista. Myös perinne- ja hyötykasvit saavat heiltä hyväksynnän.
– Alueen luontaiset olosuhteet, kuten maan laatu, tontin kosteus- ja valo-olosuhteet on huomioitava istutusten suunnittelussa. Ekologinen puutarha suunnitellaan siten, että kasvit pärjäävät ilman jatkuvaa huolenpitoa, he kertovat.
Puutarhuriparin ekopihaksi nimeämässä mallissa suositaan vanhoja lajikkeita ja maatiaiskantoja, jotka ovat eläneet Suomessa jo sukupolvien ajan.
– Monipuoliset kasvivalinnat parantavat kaikkien kasvien elinolosuhteita. Monimuotoisuus paitsi suojaa ympäristöään erilaisilta tuhohyönteisiltä ja kasvitaudeilta myös lisää pihan viihtyisyyttä, hän toteaa.
Elisa Laineen mieluisin aita on monilajinen: marjatuomipihlaja, marja-aronia, okakuusi ja paju sopivat heidän mielestään mainiosti samaan aitaan.
– Aidassa käytetyt lajit kasvavat kukin omaan tahtiinsa, jolloin aidasta saadaan ympäri vuoden elävä ja jatkuvasti muuttuva pihaelementti. Marja-aroniat houkuttelevat mustarastaita, mikä lisää pihan monimuotoisuutta, Elisa Laine toteaa.

- takaisin -

SEURAAVA ARTIKKELI

Vihersuunnittelulle kysyntää ...
Salonjokilaakso 10.4.2008