TM Rakennusmaailma 6/2011

Hankkisitko ekopihan?

Viherkatot, maatiaiskasvit ja ekologinen viherrakentaminen kiinnostavat pihanrakentajia. Jokainen voi tehdä pieniä ympäristötekoja kotipihallaan.

Teksti ja kuvat Paula Ritanen-Närhi

Ammattimaisessa viherrakentamisessa ekologiset ratkaisut merkitsevät usein kustannusten säästöä. Myös lainsäädäntö tulee jatkossa tukemaan ympäristöasiat huomioon ottavaa viherrakentamista.

Monessa maassa ekologisuuden huomioon ottaminen puutarhatöissä on jo arkipäivää. Esimerkiksi sade- ja sulamisvesien, eli hulevesien, imeyttämiseen ja kattovihreyttämiseen kannustetaan kytkemällä ne rakennusoikeuteen tai kunnalliseen taksapolitiikkaan, esimerkiksi jätevesimaksuun. Meillä pihanrakentajat ovat kiinnostuneet uusista tuulista, vaikka pakotteita ei vielä olekaan.

Perniön Taimiston puutarhuri Elisa Laine ja puutarhuri, kuvataiteilija Hannu Säilä ovat harjoittaneet ekologista viherrakentamista jo viisi vuotta. Kotaladossa, kauniissa varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa, sijaitsevassa taimistossaan he kasvattavat suomaisia luonnonkasveja ja perinnekasveja, joita he käyttävät suunnittelemissaan ja rakentamissaan pihakohteissa.

Yrityksen toimenkuva on pariskunnan yhteinen, ideologinen ratkaisu. Unelmana on edistää puutarhanhoitoa, joka ottaa ympäristön huomioon. Se suojelee luontoa, kestää ilmastonmuutokset ja suosii eliölajien säilymistä lähiympäristössämme.

Ekologinen pihansuunnittelu

Ekologinen pihanrakentaminen käyttää ympäristöystävällisiä tekniikoita, kierrättää ja hyödyntää olemassa olevaa. Vaikka perinnekasvien käyttö ja olemassa olevan kasvillisuuden säilyttäminen kuuluvat siihen olennaisesti, ekologinen puutarhanhoito ei tarkoita askelta ajassa taaksepäin - vaan eteenpäin.

Laineen ja Säilän oma kotipiha maalla on perinteinen, ja siellä kukkivat maatiaisperennat ja luonnonkasvit. Kohteet, joita he ovat rakentaneet, ovat kuitenkin tätä päivää tai hyvinkin moderneja. Ideana on, että perinteistä otetaan oppia ja sovelletaan ne nykyajan vaatimuksiin.

Ekologisen pihanrakentamisen ja –hoidon keskeisimpiä tehtäviä on hulevesien imeyttämisen järjestäminen. Ilmastonmuutoksen myötä sadannat lisääntyvät, ja veden viivyttämiseen tontilla pitää nähdä vaivaa. Jatkossa jokaisen tontin tulisi pystyä itse käsittelemään hulevetensä.

Kasvillisuutta on kaupungeissa nykyisin liian vähän, joten ratkaisuja haetaan kattovihreyttämisestä ja sadevesien imeytymisaikaa pidentävistä viivytysaltaista. Ekologinen pihanrakentaminen lähteekin tontin suunnittelusta, joka etsii ja löytää ratkaisuja myös tulevaisuuden haasteisiin.

Pihasuunnitelman tekeminen ei sinänsä eroa tavallisesta pihasuunnittelusta. Paitsi ehkä siinä, etteivät ekotarhurit voi tehdä suunnitelmia ilman perusteellista paikantuntemusta, eivätkä koskaan näkemättä tonttia.

”Suunnitteluun vaikuttavat muun muassa maaperä, ilmasto, valoisuus ja tuulisuus. On ymmärrettävä, ettei tonttia voida muuttaa tyystin muuksi, vaan suunnitelman tulee lähteä tontin ominaisuuksista. Jos kyseessä on ravinteikas peltotontti, ei siitä kyllä ketoa saa,” puutarhuri Elisa Laine tiivistää.

Suunnittelijan tulee tietää, mitä tontin vierellä kasvaa. Onko ympärillä betoniviidakko vai onko lähellä vaikkapa monimuotoisuutta tukeva vesistö. Tontilla kasvavat kasvit ovat arvossaan, ne voi monesti säilyttää ja siirtää tarvittaessa uusille, tarkoituksenmukaisemmille paikoille.

Kestävät kasvit kunniaan

Ihmiset, jotka tilaavat ekologisen pihasuunnitelman, ovat motivoituneita uudenlaisiin ratkaisuihin. He hyväksyvät, että pihassa tullaan käyttämään luonnonlajeja, maatiaisperennoja ja vanhoja kantoja, jotka saattavat maksaa enemmän kuin markettitaimet.

”Perinnelajien ja –kantojen etuna on, että ne ovat tottuneet kestämään vaihtelevia kasvuoloja. Suomalaisia kantoja käyttämällä suojellaan kasvilajiston kotimaista geeniperimää, ” Elisa Laine muistuttaa.

Luonnonlajit ja vanhat kannat ovat osoittautuneet myös jalostettuja serkkujaan helppohoitoisemmiksi. Kaikki eivät ehkä kuki suurilla kukilla, mutta kukkivat varmemmin. Monissa maatiaiskannoissa on jäljellä tuoksu, ja niiden mesituotanto on parempaa.

Elisa Lainen suunnitelmissa kasvusto on aina monipuolista. Sillä haetaan puutarhaan puskurointikykyä ympäristön aiheuttamiin uhkiin. Jos tällaisessa puutarhassa joku kasvi tuhoutuu, ei mene koko pihan kasvit samalla.

Monipuolinen kasvusto suosii myös pihan monimuotoisuutta. Se tarjoaa elinpaikkoja ja suojaa pikkueläimille, jotka kuuluvat olennaisesti ekologiseen pihaan. Kasvivalinnoissa kuullaan silti aina pihanomistajaa.

”Lempikasvit otetaan huomioon, mutta niille etsitään sopiva paikka. Silloin ekopihasta tulee helppohoitoinen, kun kasvit viihtyvät luonnostaan.”

Nurmikko on pihan eniten hoitoa vaativa alue. Ekopihalla sille etsitään vaihtoehtoja esimerkiksi maanpeittokasveista ja niitystä, joka voi olla myös vain osa puutarhasta. Niityn perustaminen on kuitenkin pitkä prosessi ja vaatii asiakkaalta kärsivällisyyttä. Eikä se aina edes onnistu lainkaan, jos maa on liian ravinteikasta.

Nurmikkosiemen valitaan ekopihalla kasvupaikalla viihtyvistä lajeista ja sekin on aina monilajinen. Tavoitteena on pihatanner, joka kestää kulutusta – jopa nauttii siitä.

”Kokonaan ilman ruohon leikkaamista selviävän pihanurmen voi perustaa tatarilla ja hanhikeilla. Niille riittää, että pinnalla kävellään. Leikkaustarve vähenee, jolloin leikkurin pakokaasupäästöt jäävät vähemmäksi.”

Nurmikolle hyvä vaihtoehto ovat maanpeittokasvit, mutta kaikki eivät kestä tallausta. Maanpeittokasvit sopivat vaikkapa jyrkkiin rinteisiin, joissa pihanurmikon leikkaaminen voi olla jopa vaarallista.

Ekologiset rakenteet

Perniön Taimiston puutarhuri Elisa Laine tuntee kasvit, puutarhan rakenteet ovat visualistin, toiselta ammatiltaan kuvataiteilijan, Hannu Säilän alaa. Rakennusmateriaalit hän kannustaa hankkimaan läheltä, mikä tuo pihanrakentajalle säästöjäkin, sillä läheltä hankittujen tuotteitten rahtikulut jäävät vähäisemmiksi.

Joskus selvitään jopa ilman kuluja, kun kierrätetään tontilta tai sen läheisyydestä löydettyjä materiaaleja. Romuläjästä löytää aarteita, kun osaa niitä etsiä. Laadusta ei kuitenkaan tingitä, vaikka kuluja karsittaisiinkin.

”Ekologiseen rakentamiseen kuuluu aina tasokas rakentaminen, joka on tehty kestämään,” Säilä painottaa.

Jos portaat, aidat ja kiveykset tehdään kunnolla, kuluja säästyy, kun työtä ei tarvitse myöhemmin korjailla. Laine ja Säilä mieluiten myös rakentavat sen, minkä suunnittelevat. Se helpottaa myös suunnitelmaan tehtäviä muutoksia, joita täytyy tehdä käytännön tilanteiden mukaisesti.

Ekologisella pihalla tehdään kivitöitä, mutta säästeliäämmin kuin nyt on muodissa. Sitä paitsi pihakiviäkin voi kierrättää. Käytetyt pihalaatat ja pihakivet ovat monesti hyvä valinta. Moni hankkii pihakivet joka tapauksessa myllättynä, eli valmiiksi vanhennettuna. Ekopihalla ne ovat usein aitoa käytettyä tavaraa.

Säilä laskeskelee, että pihan pinnoittamisesta voi hyvin tinkiä jopa 20 prosenttia sen ilmeen muuttumatta, jos kasvivalinnat on tehty oikein ja piha hyvin suunniteltu. Kivien vähentäminen tuo pihanrakentajalle tervetulleita säästöjä; kasvillisuuden lisääminen parantaa ekologisuutta.

Oppia pihansuunnitteluun otetaan luonnosta, mielenkiintoa pihaan saa maastonmuodoilla. Jos pihaan tehdäänkin kukkula, siitä tulee kiinnostavampi kuin tasamaasta. Samalla hyödynnetään olemassa olevia maamassoja, jolloin säästyy rahtikuluja ja päästöt vähenevät, kun joutomaita ei tarvitse kuljettaa pois tontilta.

Ekopuutarhurit korostavat, että kaikesta suunnittelusta ja helppohoitoisuutta tukevista ratkaisuista huolimatta myös ekopuutarha tarvitsee hoitoa. Puutarhaa ei voi laittaa kerralla kuntoon ja odottaa, että se pysähtyy siihen.

Laatikko:

Ekologinen pihanhoito (Elisa Laine ja Hannu Säilä, EkoPiha)

Suosi monilajisuutta. Kun kasvusto on monipuolinen, se toipuu jonkun tuhon sattuessa nopeammin kuin yksipuolinen. Monilajisuus houkuttelee pihalle pikkueläimiä ja lintuja.

Ryhdy rikkaruohojen kanssa kaveriksi. Muutamat ruohot eivät haittaa etenkään, jos nurmikko ja kasviryhmät ovat monilajisia. Yhden lajin kasvustossa erilaisuus huomataan.

Ehkäise rikkaruohojen leviämistä ennakolta. Huolehdi, ettei puutarhassa ole paljasta pintaa, niin rikkaruohot vähenevät. Käytä maanpeittokasveja ja katteita.

Vältä liikalannoitusta, ravinteita ei tule levittää tavan vuoksi. Tarjoa istutetulle kasville täsmälannoituksella etua ympäristöönsä nähden.

Kierrätä ravinteita jättämällä syksyllä lehdet haravoimatta ja perennanvarret hajoamaan paikoilleen. Samalla ne tarjoavat talvehtimispaikkoja pikkueläimille.

Minimoi kastelutarve kasvivalinnoilla. Tutki kasvupaikkaa ja istuta oikeat kasvi oikeille paikoille, vältät turhaa työtä. Kuivaan paikkaan kannattaa istuttaa kuivuutta sietäviä lajeja.

Kierrätä materiaaleja, hyödynnä paikalla olevaa. Vanhat tontin kasvit kannattaa säilyttää ja siirtää tarvittaessa uusille kasvupaikoilleen. Myös muita rakennusmateriaaleja, kuten pihalaattoja ja kiviä hyödyntää käytettyinä.

Lue lisää ekologisesta pihanrakentamisesta www.ekopiha.info

Kuvatekstit

Perniölaisella taimistolla viljellään kotimaisia perennoja ekologiseen viherrakentamiseen.

Viherkatot yleistyvät muualla maailmassa ja Suomessa. Ne imevät itseensä sadevettä, tasaavat lämpötiloja rakennuksessa ja tekevät ympäristöstämme monimuotoisemman. Puutarhurit Elisa Laine ja Hannu Säilä rakensivat kotipihalleen jätekatoksen, jonka katto vihreytettiin kuivuutta sietävillä kasveilla, kuten maksaruohoilla, neilikoilla, keltanoilla ja rikoilla. Karun paikan viherkatto ei vaadi jatkossa mitään hoitoa. Kasvusto elää kasvupaikan olosuhteitten mukaan, joku laji leviää enemmän, toinen väistyy.

2. Kattopuutarhaan valittiin etenkin maksaruohoja, jotka viihtyvät kuivassa.

3. Puutarhuri Elisa Laine suosii monilajisia istutuksia.

4. Jätekatoksen puuosat ovat rautasulfaatilla käsiteltyä lehtikuusta.

5. Kasvualusta rakennetaan muovikennon päälle.

6. Alimmaksi levitetään kevytsoraa.

7. Sorakerroksen päälle tulee kasvualustaksi kalkittua turvetta.

8. Karulle viherkatolle istutetaan maksaruohoja. Paakkuja voi hieman litistää, että ne mahtuvat.

9. Isommat, kaltevat kattopinnat kannattaa rakentaa osina.

10. Istutuksen jälkeen kasvit kastellaan, mutta myöhemmin ne pärjäävät omillaan.

- takaisin -


SEURAAVA ARTIKKELI

Ekologinen viherrakentaminen - esimerkkinä Perniön Taimiston rakentamat Ekopihat

Opinnäytetyö
Ahlmanin ammattiopisto
Puutarhatalouden perustutkinto
Viheralan koulutusohjelma
Sanna Nieminen
kevät 2011