Rannikkoseutu 29.6.2007 pääkirjoitus

Raija Leppänen
Pääkirjoitus

Käyttötaidetta

Luovuus ei synny väkisin, mutta toimintaympäristö joko tukee luovuutta tai tukahduttaa sen. Rikas ja monipuolinen kulttuuri- ja taide-elämä ja ennakkoluuloton ja joustava yhteisö ovat keskeiset osat luovuutta edistävää ympäristöä. Näin pohdiskeli Hanna Nurminen puheessaan, kun Velkualla otettiin keskiviikkona käyttöön Teersalon uudistunutta rantapuistoa. Nurminen totesi, kuinka Teersalon rannassa yhdistyvät kauniilla tavalla saariston ihmisen arki, saaristoluonto ja taiteilijoiden luova panos.
Teersalon rannan kauan kaivatussa ehostamistyössä päädyttiin tavanomaisesta poikkeavaan ratkaisuun, kun suunnittelu ja rakentaminen annettiin taiteilijoiden tehtäväksi. Työ on jatkoa viime vuoden ArsÖ-projektille, joka tuotti velkualaisten iloksi mm. joukon riemukkaita pahviversioita velkualaisista henkilöistä.
Taisivat jotkut velkualaisetkin vähän hymähdellä, kun tietoon tuli, että oikein taiteilijat ryhtyvät puistotöihin. Pikkuisen pelättiin, mitä siihen rantaan oikein tulee. Kunnanjohtaja tunnusti keskiviikon tiedotustilaisuudessa, että mm. värien mahdollinen räikeys sai pienoista epäluuloa nousemaan. Nyt valmista puistoa katsellessa kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä.
Porukalla pohdiskellaan, mikä tämä nyt oikein on, tilateos, ympäristötaidetta, mitä? Yhdessä löydetään oikein kelvollinen termi kuvaamaan sinisten laattojen, muovisten leikkivälineiden ja luonnonkukkien yhdistelmää. Tämä on käyttötaidetta. Tässä taiteessa voi leikkiä, kävellä, istua, myydä munkkeja tai kalaa, syödä eväitä, kuunnella musiikkia...
Mihin tässä tarvittiin taiteilijaa? Eikö tavallinen puistosuunnittelija olisi riittänyt? Ei. Tuskin ilman taiteilijoiden panosta olisi lähdetty tettämään merensinisiä laattoja torin päällysteeksi tai löydetty hohtavan sinistä muovimateriaalia leikkipaikan varustamiseen. Kivet ja kasvit on sommiteltu taiteilijan ammattitaidolla. Kotiseutukulttuuria parhaimmillaan on se, että petunioita tänne ei ole istutettu, vaan alkuperäisiä saaristolaisia kasveja ja muita maatiaislajeja.
Täältä puuttuvat ”älä tallaa nurmikoita” tai ”taideteoksiin koskeminen kielletty” kyltit. Käyttötaidetta parhaimmillaan.
Toinen pieni ja ihana velkualainen kulttuuri-ilmiö on tulevalla viikolla starttaava Velkua soi -tapahtuma. Tällä kerralla kuullaan viisi konserttia. Velkua soi on yhden miehen harrastuksen tulos, josta sadat pääsevät nauttimaan.
Hanna Nurminen pohti puheessaan, mikä tekee juuri Velkuasta sillä tavalla erityisen, että juuri se onnistuu houkuttelemaan puoleensa luovia ihmisä. Saariston luonto ei yksin riitä selitykseksi. Nurmisen arvio oli, että Velkua on juuri sopivan kokoinen yhteisö, ei liian pieni, että se torjuisi ihmiset ja ajatukset, mutta kuitenkin riittävän peini, jotta yhteisöllisyys on aitoa.
Nurminen toivoi, etteivät Velkuan yhteisöllisyys ja luovuutta suosiva ympäristö katoa menossa olevien kuntaliitosten melskeessä. Siihen toiveeseen sopii yhtyä. Toivottavasti saarten suojissa käyttötaide kukkii ja musiikki soi tulevinakin kesinä.

- takaisin -


SEURAAVA ARTIKKELI

Teersalon uudistunut ranta tuo taiteen velkualaisten arkipäivään
Turun Sanomat 28.6.2007