Aamulehti, Hyvä elämä 11.4.2012
Luonnonystävän puutarha lannoitetaan ruohosilpulla.

Teksti: Jutta Mattsson
Kuvitus: Miila Kankaanranta
Juttua varten on haastateltu
Luomuliiton asiantuntijaa Mikko Rahtolaa ja Perniön Taimiston puutarhuria Elisa Lainetta.
Pihamaa: Viheralue ei aina ole ympäristön kannalta vihreä. Kokosimme ohjeita, miten puutarhaa hoidetaan ekologisesti.
Lajit: Hanki kasveja, jotka pärjäävät ilman jatkuvaa kastelua. Ei ole kestävää istuttaa yksivuotisia kaukomaiden kasveja.
Vinkki: Älä osta tuontitaimea, vaan hanki pihamaallesi kasvi jakamalla tai ottamalla pistokas vaikkapa naapuriltasi.
Lannoitus
Hevosenlanta
Kevät on puutarhan lannoittamisen
ja maan hoidon aikaa. Hevosenlanta
on perinteinen vaihtoehto ja hyvä
maanparannusaine. Sitä kannattaa
käyttää varsinkin savisiin ja hiekkaisiin maaperiin. Jos hevosenlanta
on kuivitettu purulla, se vaatii lisälannoitetta, sillä puu sitoo typpeä kasveilta.
Kaupan luomulannoitteet
Yleensä luomulannoitetta tarvitaan hieman enemmän kuin tavallista
lannoitetta, sillä luomulannoite on hieman laimeampaa. Tämä johtuu
siitä, että luomulannoitteissa on mukana ravinteiden lisäksi humusta
eli multaa. Teollinen lannoite on yleensä pelkkää kivennäisainetta.
Luomulannoite saattaa myös imeytyä maahan hitaammin. Tutustu käyttöohjeisiin.
Katelannoitus
Kun leikkaat ruohoa, älä heitä silppua kompostiin, vaan käytä sitä
katelannoitteena. Ruohosilppu tai
niitetty heinä kasvien juurilla tai
kasvimaalla antaa paljon ravinneaineita. Noin viiden sentin paksuinen
kerros riittää. Kasvimaalle katetta voi levittää kaksi kertaa kesässä.
Kate pidättelee myös tehokkaasti rikkaruohoja.
Tuhka
Tuhka kalkitsee maata ja se ehkäisee
nurmikon sammaloitumista. Tuhkaa pitää kuitenkin levittää
säästeliäästi. Yhdelle neliömetrille riittää kourallinen tuhkaa kerran
tai kaksi vuodessa. Nurmikon lisäksi lehtipuut ja marjapensaat hyötyvät
tuhkasta. Havupuille ja perunamaalle sitä ei kannata levittää, sillä ne
pitävät happamammasta maasta. Tuhkaa ei myöskään suositella
käytettäväksi lainkaan kasvimaan lannoitteena
.
Nokkosvesi
Luomutarhuri voi tehdä itse kasvinvirkistettä nokkosista. Ensin
kerätään ämpäri täyteen nokkosia ja lisätään niin paljon vettä kuin
ämpäriin mahtuu. Seoksen annetaan muhia
kaksi viikkoa. Älä pelästy, jos se
alkaa haista. Lopuksi nokkoset
siivilöidään pois ja nokkosvettä
laimennetaan: yhdeksään litraan
vettä lisätään yksi osa nokkosvettä.
Kaada kasvien tyveen.
Jos nokkosveden antaa muhia vain
pari päivää, sitä ei tarvitse lannoittaa ja kasvin voi kastella sillä päältä päin. Muutaman kastelukerran
jälkeen kasvi virkistyy ja tuholaiset
häipyvät.
Kompostimulta
Kompostimulta tuo maahan ravinteiden
lisäksi arvokasta humusta.
Kompostimultaa voi levittää kasveille,
kun se ei enää haise mädälle vaan
tuoreelle mullalle. Jos talven ajan
on kompostoinut ruokajätteitä, jäte
kannattaa jälkikompostoida, sillä
multa on muuten liian vahvaa.
Siihen kannattaa sotkea puutarhajätteistä
kompostoitua multaa, niin
saa hyvän seoksen.
Torjunta
Tuhka
Ripottele tuhkaa kasveille, niin
saat karkotettua luteita ja erilaisia
kuoriaisia. Hieno tuhkapöly tukahduttaa
ihonsa kautta hengittäviä
toukkia. Yksi konsti on piirtää tuhkalla
rengas kasvin ympärille. Se
estää etanoita menemästä kasviin.
Vaikutus kestää niin kauan, kuin
tuhka pysyy kuivana.
Mäntysuopaliuos
Täytä suihkepullo vedellä ja lisää
loraus mäntysuopaa. Noin neljäprosenttinen
liuos on sopivaa. Liuosta
voi ruiskuttaa kirvoista kärsivien
kasvien lehdille, kuten ruusuille ja
herukoille. Liuos tehoaa kaikkiin pehmeäihoisiin
tuholaisiin. Jos mukaan
sekoittaa soodaa (ruokalusikallinen
per litra), seos torjuu myös härmää,
joka on sienitauti.
Luonnonpyretriini
Kaupoissa on saatavilla luonnon
omaa torjunta-ainetta pyretriiniä,
joka on uutettu eräästä päivänkakkaralajikkeesta.
Sillä torjutaan
hyönteisiä ja punkkeja. Nopeatehoinen
aine hajoaa täysin luonnossa.
Liekitys
Kivetysten reunoilla kasvavia rikkaruohoja
voi polttaa pois nestekaasuliekillä.
Kasvihuonekäsittely
Tulella kulottaminen vie mennessään
hyvää humusta ja savuttaa.
Pienelle alueelle kannattaa sen
sijaan tehdä ns. kasvihuonekäsittely.
Niitä alue ja jätä silputtu heinikko
paikalleen. Levitä alueen päälle
kirkas muovi ja sen päälle laudat
pitämään sitä paikallaan. Muovin
alle muodostuva kuumuus ja
maatumiskaasut hävittävät rikkaruohot.
Käsittely on valmis, kun
maa on musta. Tämä tehoaa hyvin
esimerkiksi vuohenputkiin. Alue ei
menetä orgaanista ainesta ja on
valmis esimerkiksi kukkien viljelyyn.
Ennaltaehkäisy
Rikkaruohojen leviämistä voi myös
ehkäistä. Puutarhassa saa olla vain
vähän paljasta pintaa, joten käytä
katteita ja maanpeittokasveja. Älä
koskaan ota tontille vanhaa peltomultaa
täytteeksi. Mukana tulee
peltorikkakasvien siemeniä ja niistä
eroon pääseminen on vaikeaa.
Kastelu
Kerää sadevettä talteen.
Tynnyrit talonkulmalla on
helpoin tapa. Hulevedet
voi ohjata myös maahan
upotettuihin säiliöihin. Vesi
pumpataan säiliöstä tarvittaessa
kasvien käyttöön.
Vedet voi myös ohjata lampeen
tai koristealtaaseen,
josta otetaan kasteluvesi.
Hyötykasvit
Itse kasvatetut omenat ovat
ekologisempia kuin Espanjasta tuodut. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden
kanssa kannattaa istuttaa
esimerkiksi raitaa tai pähkinäpensasta,
joissa viihtyy petopunkkeja, jotka puolestaan syövät hedelmäpuupunkkeja.
Istuta monivuotisia yrttejä aurinkoiseen lämpimään paikkaan. Ne ovat myös erinomaisia mesikasveja
perhosille.
Nurmikko
Puutarhaan ei kannata jättää isoa
nurmikkoaluetta, joka vaatii kastelua ja leikkuuta. Tosi ekoilija
lainaa kesäksi lampaan tai vuohen, joka pitää nurmikon siistinä.
Matalakasvustoisen alueen saa esimerkiksi valkoapilasta, nurmitatarista
ja piharatamosta, jotka kestävät tallausta.
Sisustus
Valitse puiset puutarhakalusteet,
joissa on FSC-ympäristömerkintä.
Kalusteiden trooppinen puu saattaa
olla peräisin laittomista hakkuista.
Merkintä takaa, että puu on tuotettu
ympäristöystävällisesti. Merkinnän
kriteereissä on myös ihmisoikeuksiin
liittyviä vaatimuksia. Vaihtoehtona
on kotimainen tai eurooppalainen
puu, joka on pintakäsitelty
maalaamalla tai lämpökäsitelty.
Kyllästetty puutavara ei ole ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.
Vihantalannoitus
Kasvimaan rakennetta voi parantaa luonnollisin keinoin, kun kylvät siihen viherlannoituskasvia. Käytännössä
silloin jollain lohkolla ei yhtenä vuonna viljellä vihanneksia, vaan
esimerkiksi apilaa. Muita maanparannuskasveja ovat sinimailanen ja
tattari. Niin sanottu vihantalannoitus lisää maan typpipitoisuutta,
torjuu
rikkaruohoja ja lisää maan pieneliötoimintaa. Apila
houkuttelee myös pölyttäjiä kasvimaalle.
Pinnat
Pidä laatoitus- ja kivetysalueet mahdollisimman
pienenä. Laattojen valmistus
saastuttaa, joten jos välttämättä
haluat kiveyksen, käytä luonnonkiviä.
Maanmuokkaus
Hyödynnä rakennusvaiheessa
syntynyttä ylimääräistä maaainesta,
sekä tontilla olevia
kivikkoja. Tee ylijäämämassoista
kumpuja ja notkoja, jotta piha
olisi monimuotoinen. Aineksen ja
lohkareiden siirtäminen kasvattaa
puutarhan hiilijalanjälkeä.
Kasvilajit
Tärkeintä on hankkia pihan olosuhteisiin sopivia
kasveja. Kasvien viihtymiseen vaikuttavat muun
muassa maaperä, valoisuus, kosteus ja tuulisuus.
Luonnonlajit ja vanhat maatiaiskannat ovat kestävimpiä.
Luonnonlajeilla tarkoitetaan jalostamattomia
kasvilajeja. Ne voivat olla alkuperäisiä Suomen
luonnon kasveja, kuten keltamaksaruoho Suomen
rannikkoalueilla.
Suosi paikallisia kasvikantoja. Voit jakaa tai ottaa
pistokkaan. Pistokas on pieni pala tai silmu isosta
kasvista ja jakamisessa taas halkaistaan yksi kasvi
kahdeksi. Jakamiseen sopivia lajeja ovat mättäitä
muodostavat kasvit, kuten päivänkakkara ja kuunlilja,
rönsyävän leviämistavan kasvit, kuten maksaruohot
ja ahomansikka sekä vahvajuuriset lajit, kuten
iirikset ja päivänliljat.
Istutus
Käytä turveruukkuja kylvöastioina, niin voit myöhemmin
istuttaa taimen maahan ruukkuineen.
Jotkut käyttävät tähän tarkoitukseen esimerkiksi
maitopurkkeja tai styrox-ruukkuja, mutta turveruukku
on maatuva vaihtoehto. Taimiruukut antavat
taimille luonnollisen kasvualustan, sillä juuriston
kastelu onnistuu hyvin ja taimi voidaan istuttaa
ruukkuineen. Kaikki kasvit eivät edes pidä siirtelystä,
joten auttaa siihenkin.
- takaisin
-