Kotiliesi, Puutarhaelämää 1/2012

Puutarhassa - Menneen ajan maatiaisperennat
Nostalgiaa pihapiirissä

Vanhan talon pihalla kukoistavat luonnonkasvit ja maatiaisperennat. Monilajinen kasvusto tuo silmäniloa ja houkuttelee pikkueläimiä.

Teksti: Paula Ritanen-Närhi Kuvat: Elvi Rista

Korvenkylässä, loivan mäen laella, sijaitsee yli satavuotias harmaantunut maalaistalo. Tilaa ympäröivät avarat pellot, jotka heinäkuun helteessä tuntuvat kuhisevan elämää. Perhoset ja kukkakärpäset lentelevät ääneti, kimalaiset ja kovakuoriaiset surisevat mennessään.
Perniön taimiston omistajapari, puutarhurit Elisa Laine ja Hannu Säilä, löysivät paikan seitsemän vuotta sitten etsiessään itselleen kotia maalla.Talo oli seissyt yli 30 vuotta tyhjillään, mutta huonokuntoisen rakennuksen korjaaminen ei pariskuntaa pelottanut. Harmaaksi käynyt talovanhus piharakennuksineen tuntui kutsuvan kotiin.
- Olimme ehkä vähän lapsellisia, kun halusimme muuttaa maalle. Unelmoimme puutarhasta, jossa voisimme elää rauhassa luonnon keskellä, asua ja tehdä työtä. Työtä tässä on kyllä riittänytkin, mutta pikkuhiljaa olemme saaneet paikkoja kunnosteltua, pariskunta naurahtaa.
Elisa ja Hannu tapasivat puutarhurikoulussa, josta he valmistuivat vuonna 2005. Turusta kotoisin oleva Hannu on ensimmäiseltä ammatiltaan kuvataiteilija. Elisa taas on muusikko, jonka instrumenttina on kontrabasso. Puutarhureiksi he opiskelivat, koska kaipasivat käsilleen tekemistä.
Elisan suvussa on ollut puutarhureita ja hän on itse aina harrastanut puutarhanhoitoa. Pariskunnalla on taimisto, joka tuottaa taimia heidän suunnittelemiinsa ja rakentamiinsa ekologisiin pihoihin. Tilalla on sopiva määrä peltoa ja sen loiva rinne sopii taimistoviljelyyn.

Aitoja perinnekasveja

Myös oma kotipuutarha on Elisa Laineelle ja Hannu Säilälle tärkeä. Talon edustalle vanhan omenapuun alle on aidoista maatiaiskasveista, perinneperennoista ja luonnonlajeista istutettu penkki. Tämä on etenkin Elisan rakas harrastus. Sitä hyödynnetään, kun taimiston kasveja lisätään siemenistä.
- Paikka on hyvin aurinkoinen, suorastaan paahteinen, mutta maatiaiskasveja ei kuivuus haittaa. Alkuperäisiä tilalla kasvaneita lajeja täällä ovat kurjenmiekka, illakko, kirjoukonhattu, kultapallo ja syysasteri, Elisa kertoo.
Tilaa ostettaessa pelto alkoi talon seinästä. Nyt rehevöitynyt nurmi on kuorittu pois ja maa parannettu lisäämällä siihen hiekkaa, kompostia ja turvetta. Penkkiä on tehty pala palalta ja se laajenee yhä.
Kukkamaa ei ole vain ihmisten ilo, vaan myös turvapaikka ympäristöstä katoamassa oleville kasvilajeille ja pikkueläimille. Penkin keskelle on kasattu kiviä ja tuotu vanha, lahoava puunrunko.
Aluksi lisättiin myös kariketta, nyt paikka tuottaa sitä itse. Vanhasta omenapuusta putoilee lehtiä ja pikkuoksia, vain suurimmat oksat paloitellaan. Kuolleita perennanversoja ei syksyllä kerätä pois, vaan ne lahoavat paikoilleen.
Elisalle ja Hannulle on tärkeää, että taimet ovat aitoja maatiaisia, vuosikymmenet Suomessa kasvaneita kantoja. Siksi taimet on kasvatettu pääosin siemenistä, jotka on hankittu kotimaisilta siementoimittajilta. Hyvä siementoimittaja osaa kertoa, mistä siemenet ovat peräisin ja ovatko ne puhtaita kantoja vai risteymiä.
- Siemenlisäys on ainoa tapa saada riittävän paljon erilaisia kasveja. Kaupassa myydään taimina suppeaa valikoimaa. Suurin osa lajeista on helppoja kasvattaa, eivätkä ne vaadi mitään erityiskäsittelyjä. Nyt alamme olla siemenissä jo omavaraisia, Hannu Säilä toteaa.
Siemenet on kylvetty laatikkoon, koulittu ruukkuun ja siitä istutettu paikoilleen. Kylmäkäsittelyn vaativat lajit
Elisa kylvää ulos laatikkoon, penkkiin tai muovihuoneeseen, osan hän käsittelee jääkaapissa. Eri lajit vaativat eri pituisen kylmäkäsittelyn. Myös käsittelyn lämpötilat voivat poiketa paljonkin toisistaan.
Myös naapureilta ja sukulaisilta on saatu taimenalkuja ja siemeniä vanhoista kasveista. Kullerot ovat yksi Elisan lempikukista ja laji on tuttu jo isoisän pihamaalta.

Helpot maatiaiset

Istutusvuonna taimia kasteltiin, mutta ei sen koomin. Maatiaiset ovat tottuneet kestämään, ne pärjäävät omillaan.
Myös lannoittaminen on vähäistä, sillä ylenpalttinen rehevyys ei ole tarkoituksena. Lisäravinteeksi riittää kompostin lisäys keväisin.
- Kitkeminen oli ensi alkuun suurin työ. Siksi perennojen joukossa kasvatettiin myös koristekrassia, joka peitti maata tehokkaasti. Myös kehäkukat ja unikot sopivat tarkoitukseen.
Melkein kaikki istutetut kasvit ovat viihtyneet penkissä, mutta ruusunätkelmä taitaa olla kadonnut. Tosin joskus kadonneet lajit palaavat. Penkki muuttuu vuosien myötä ja ihminen voi vain ohjailla luontoa.
Yllätyksiä kuitenkin sattuu. Maan siemenpankissa saattaa olla kasveja, joista ei päällisin puolin tiedetä mitään.
Sormustinkukat ilmestyivät "tyhjästä", kun perennapenkkiä alettiin kaivella. Purppuratulikukat tulivat samalla tapaa.
Penkissä kasvaa noin 200 lajia. Elisa pitää erityisesti akileijoista, kurjenpolvista ja tilalta löytyneistä vanhoista kurjenmiekoista. Vanhoja syysastereita ja kirjoukonhattuja on annettu MTT:n perennatutkimukseen, jossa etsittiin kestäviä maatiaiskantoja.
- Kasveja on varmaan runsaasti siksi, ettei ehdottomia suosikkeja ole. Kasvi voi olla viehättävä, vaikkei olisikaan iso ja komea. Esimerkiksi maitohorsma voi olla kaunis yksityiskohta istutettujen lajien joukossa, Elisa ja Hannu pohtivat.
Heinäkuun helteessä kukat kukkivat kuin viimeistä päivää. Paahteisessa paikassa kukinta saattaa kestää vähän aikaa, mutta kun yksi kuihtuu, toinen aloittaa. Lisää loistoa tuovat päiväperhoset, jotka pitävät ihmisen heille rakentamasta turvapaikasta.
Monilajisuudella luodaan tasapainoa yhteiseloon. Kun luodaan erilaisia paikkoja - kosteita, kuivia, valoisia varjoisia - saadaan monia kasvi- ja eläinlajeja
viihtymään. Elisa Laine ja Hannu Säilä saavat iloa puutarhastaan, koska se ei ole vain heitä itseään varten.

Vanhanajan perennat

KURJENMIEKKA (Iris) sopii monenlaisille kasvupaikoille. Se viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa kivikoista kosteikkoihin. Kukinta kesä-heinäkuussa.
KETORUUSURUOHO (Knautia arvensis) on kestävä ja vaatimaton luonnonperenna, joka viihtyy aurinkoisilla paikoilla, joutomailla ja tienpientareilla. Kukkii heinä-elokuussa. Hyvä mesikasvi.
KELTASAURAMO (Anthemis tinctoria) on vaatimaton kaksivuotinen puutarhakasvi, joka kylväytyy itsestään. Se viihtyy kuivilla paikoilla, kedoilla ja puutarhoissa.
PURPPURATULIKUKKA (Verbascum phoeniceum) on kuivuutta kestävä joutomaiden, niittyjen ja pihapiirien perenna. Heinä- elokuussa ilmestyvät 30-80 senttiä korkeat kukinnot.
LEHTOSINILATVA (Polemonium caeruleum) on ikivanha, puolivarjossa ja kosteikoissa viihtyvä, mutta myös auringossa pärjäävä puutarhakasvi. Kukkii kesäheinäkuussa.
PUNAPÄIVÄNKAKKARA (Tanacetum coccineum) viihtyy auringosta puolivarjoon. Kukat voivat olla yksinkertaiset tai kerrannaiset. Hyvä leikkokukka. Kukkii heinä-elokuussa.
RUUSU MALVA (Malva alcea) on näyttävä perinneperenna. Kukat avautuvat heinä-elokuussa. Laji viihtyy aurinkoisella paikalla ravinteikkaassa, hiekkaisessa ja kalkkipitoisessa maassa.
LEHTOSALVIA (Salvia nemorosa) on tuoksuva ja sopii leikkokukaksikin. Laji kukkii kesäheinäkuussa aurinkoisilla tai puolivarjoisilla paikoilla. Ei siedä talvimärkyyttä.
AKILEIJAT (Aquilegia) ovat vanhoja puutarhalajeja, jotka kukkivat parhaiten puolivarjossa tai auringossa. Kasvupaikan maa on läpäisevää, runsasravinteista. Risteytyvät herkästi keskenään.
PÄIVÄNKAKKARA (Leucanthemum vulgare) on luonnonvarainen niittykasvi, joka viihtyy myös puutarhassa. Kukkii kesä-elokuussa. Leviää herkästi.
HARJANEILIKKA (Dianthus barbatus) on etenkin maaseutupihojen vaatimaton kaksivuotinen laji. Kukkii heinä-elokuussa. Hyvä perhoskasvi.
SORMUSTINKUKKA (Digitalis purpurea) on kaksivuotinen ja myrkyllinen rohto- ja koristekasvi, joka kukkii toisen vuoden heinäelokuussa. Leviää herkästi.

Kukkaloistoa siemenistä

Siemenistä voi kasvattaa lajeja, joita ei saa taimikaupasta. Kerää siemenet kypsinä ja puhdista pois roskat.
Säilytä siemenet kuivassa, viileässä ja pimeässä paperipusseihin pakattuina. Jotkut lajit itävät vain tuoreena, joten ne kylvetään keräämisen jälkeen. Kerättyjä siemeniä ei kannata säilyttää turhaan, vaan ne kylvetään keräämistä seuraavana vuonna.
Useimmat lajit itävät keväällä huoneenlämmössä kylvettynä laatikoihin tai ruukkuihin. Jos hankit siemenet kaupasta tai postimyynnistä, saat niiden mukana idätysohjeet. Jotkut lajit vaativat stratifioinnin eli siemenhorroksen murtamisen kylmä- tai lämpökäsittelyn avulla.
Kylvä kylmäkäsittelyä vaativat lajit varhain keväällä laatikkoon huoneenlämpöön. Vie kylvökset noin viikon kuluttua ulos, kylmävarastoon tai kellariin. Tavoitteena on, ettei lämpötila kuitenkaan laske alle 5 pakkasasteen. Kylmäkäsittelyn pituus vaihtelee lajeittain.
Kylmäkäsiteltävät siemenet voi kylvää myös syksyllä kohopenkkeihin. Ne itävät keväällä tai
kesällä. Taimien kannattaa antaa vahvistua paikoillaan ainakin ensimmäisen kasvukauden ajan ja vasta sitten istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen.
Lue lisää: Antti Riikonen, Suomalainen perennakäsikirja (WSOY).

Ekologinen puutarha on helppo perustaa

1 Käytä korkealaatuista rikkakasveista puhdistettua multaa. Peltomullassa on paljon peltorikkakasvien siemeniä ja juolavehnää, jonka pois saaminen on istuttamisen jälkeen vaikeaa.
2 Suosi istutuksissa monilajisuutta. Kesät ovat erilaisia, joten eri vuosina loistavat eri lajit. Jos monilajisessa penkissä yksi laji voi huonosti, se ei haittaa.
3 Peitä maa istutuksesta saakka. Kylvä yksivuotisia lajeja perennojen väleihin niin kauan, kunnes istutetut perennat ovat voimistuneet.
4 Kasvata taimet itse. Istuta ensin muutamia kappaleita lajiaan. Jaa niistä myöhemmin kasvustoja. Näin saat tamia edullisesti.
5 Käytä luonnonkasveja ja maatiaisperennoja. Luo pihalle turvapaikkoja luonnossa harvinaiseksi käyneille kasveille ja eläimille.
6 Pidä huolta luonnon tasapainosta. Monipuolisessa kasvustossa ei ole tarvetta tuholaisten torjuntaan, koska luonnossa valitsee tasapaino.
7 Kompostoi kasvit paikalla. Perennojen versot jätetään maatumaan talven alle. Kasvinjäte luo talvehtimispaikkoja pikkueläimille.
8 Minimoi kasteluntarve. Istutusvuonna täytyy taimia kastella, mutta myöhemmin mahdollisimman vähän. Valitse kasvit paikalla viihtyvistä lajeista.
9 Hyödynnä pihan sade- ja sulamisvedet. Kerää sadevettä asioihin ja hyödynnä veden virtailut maanpinnan muotoiluissa.
10 Hyväksy luonnon oma lisäys ja karsinta kasveissa, pääset itse helpommalla. Puutarha ei ole pysyvä tila, vaan muuttuu koko ajan.

- takaisin -


SEURAAVA ARTIKKELI

Hyönteishotelli kotipihaan

Kotiliesi, Puutarhaelämää 1/2012